Kun vuonna 2019 aloitin Suomen Viron-instituutin johtajana, en minä – eikä varmasti kukaan mukaan – osannut kuvitella, mitä lähivuodet tuovat tullessaan. Vaikka koronapandemia sekoitti monet suunnitelmat, on viimeiset lähes kolme vuotta ollut täynnä ikimuistoisia hetkiä ja kohtaamisia.

Haikein mielin olen siirtymässä uusien tehtävien pariin Suomessa. Instituutin johtajan kapula siirtyykin pitkäaikaiselle Viron ystävälle Hannele Valkeeniemelle, joka aloittaa tehtävässään syyskuun alussa. Lämpimät onnittelut ja menestystä työhösi, Hannele!

Korona-aika on entisestään kirkastanut käsitystäni virolaisesta yhteiskunnasta. Virolainen dynaamisuus ja rohkeus ovat jotain aivan muuta, kuin mihin Suomessa olemme tottuneet. Asioihin tartutaan pienilläkin resursseilla. Taiteen, kulttuurin ja kielen merkitys sekä arvostus ovat korkealla tasolla ja riskejä koronapandemiankin keskellä otetaan aivan eri tavoin kuin Suomessa.

On ollut etuoikeus saada työskennellä Suomen ja Viron yhteistyön edistäjänä yhdessä koko henkilökuntamme sekä säätiömme hallituksen ja asiamiehen kanssa. Haluan kiittää koko sydämestä kaikkia yksittäisiä ihmisiä, yhteistyökumppaneita ja kollegoita yhteisistä hetkistä. Kohtaamiset Tallinnassa, Tartossa, Narvassa ja muuallakin kulkevat mukana ja jäävät elämään.

”…niin kuin meren selkään sadat vaahtopäät sä jäät muhun aina elämään.” (Aili Järvelä, Roihuvuori)

Anu Heinonen, Suomen Viron-instituutin johtaja 2019-2021

Ps. Roihuvuori on kaupunginosa Itä-Helsingissä, joka tunnetaan erityisesti japanilaisesta puutarhastaan. Roihuvuori on myös yksi kuudestä kaupunginosasta, jossa olen Helsingin vuosina asunut.

Aili Järvelän kappale (linkki)