Parin viikon kuluttua joudumme taas hyvästelemään yhden mukavan ihmisen, kun hänen työharjoittelunsa Suomen Viron-instituutissa päättyy. Veera Mononen on työskennellyt kirjastossamme helmikuusta 2020 alkaen ja antanut suuren panoksen instituutin toiminnalle. Siksi hyödynsimme mahdollisuutta ja kysyimme muutamia kysymyksiä ennen Veeran poislähtöä – muistoksi itsellemme ja jaettavaksi instituutin ystäville ja tuleville harjoittelijoille.

Kerro vähän itsestäsi (Mistä olet kotoisin? Millainen paikka se on, kuinka se on vaikuttanut sinuun? Aiotko palata sinne, kun harjoittelu päättyy?)

Olen kotoisin Pohjois-Karjalasta, mutta viimeiset kahdeksan vuotta ennen Tarttoon muuttoa asuin Oulussa. Oulu on ollut minulle ennen kaikkea opiskelijakaupunki, sillä alun perin muutin sinne juuri opintojen takia. Olen koulutukseltani kirjastoalan tradenomi, ja tehnyt harjoittelu- ja kesätyöjaksoja erilaisissa kirjastoissa sekä Valveen sanataidekoulussa.

Oulu on muuttuva kaupunki, jossa on ja annetaan tilaa kaupunkikulttuurille, siis erittäin kelpo paikka asua. Haen parhaillaan töitä sekä Tallinnasta että Oulusta. Olisi siistiä jatkaa vielä Viroon tutustumista, mutta palaan hyvillä mielin myös Ouluun. 

Mitä olet oppinut harjoittelusi aikana? 

Minulla oli jo entuudestaan jonkin verran kokemusta kirjastotyöstä. Aiemmat harjoittelu- ja työsuhteet ovat olleet kuitenkin lyhyitä, vain parin kuukauden mittaisia. Instituutissa olen oppinut katsomaan kirjastotyötä myös jatkuvasti keskeneräisenä ja pitkän aikavälin toimintana. Esimerkiksi olen päässyt osallistumaan kokoelmatyön koko kirjoon aineiston hankinnasta aina poistojen tekemiseen ja nähnyt, miten se nuorentaa kirjahyllyjä. Olen myös päässyt tekemään ja osallistumaan erilaisiin kirjaston järjestämiin tapahtumiin kuten satutunteihin, kirjavinkkaukseen ja keskustelupiireihin. Se on ollut mukavaa ja opettavaista. 

Suurin oppi taitaa kuitenkin olla viron kielen taito, joka on kehittynyt harjoittelun aikana huimasti!

Milloin kuulit ensimmäistä kertaa Suomen Viron-instituutista? Miten syntyi päätös hakea instituutin harjoittelijaksi? Harkitsitko myös muita maavaihtoehtoja? 

Kuulin instituutista ensimmäisen kerran vasta, kun opettajani Oulun yliopistossa vinkkasi harjoittelupaikasta. Olin asunut aiemmin hetken Tallinnassa ja kiinnostunut opiskelemaan lisää viron kieltä. En siis hakenut minnekään muualle kuin Viroon. Olin myös tosi jumissa opintojeni kanssa, joten ajattelin, että harjoittelu voisi toimia hyvänä pienenä hengähdystaukona opiskelijaelämästä.

Millaiseksi kuvittelit instituutin toiminnan ennen harjoittelun alkua? Mikä on yllättänyt?

Rehellisesti sanottuna en tiennyt instituutin toiminnasta mitään ennen kuin sain kuulla harjoittelupaikasta. Sitten vasta aloitin googlaamisen. En myöskään ollut käynyt aiemmin Tartossa. 

Päästyäni vähän jyvälle instituutin toiminnasta varsinaisia yllätyksiä ei ole tullut. Itse olen työskennellyt vain Tarton kirjastossa, mutta viikkopalaverit ja sosiaalinen media saavat aikaan tunteen, että instituutti tekee paljon ja ottaa osaa monenlaiseen toimintaan.

Kuvaile harjoittelukokemustasi – Viroa, Tarttoa, kirjastoa, jokapäiväisiä tehtäviä. Millaisia onnistumisia/epäonnistumisia/haasteita olet kohdannut? Millaisia ominaisuuksia harjoittelupaikassa tarvitaan? 

Harjoitteluaika on ollut mielenkiintoinen ja mukava, vaikka siihen onkin sisältynyt yllätyksiä ja muutoksia. Kuukausi harjoittelun alkamisen jälkeen kirjasto sulki ovensa ja siirryin etätöihin Ouluun. Kesälomien jälkeen kirjaston asioista vastaava ohjelmakoordinaattori vaihtui. Syksyn mittaan kirjaston oheisohjelmaa ja tapahtumia on järjestetty jälleen enemmän, vaikka toiminnan suunnittelussa on täytynytkin varautua koronatilanteen kehittymiseen. 

Koronatilanne on tietysti vaikuttanut harjoittelukokemukseen aika paljon. Tarkoituksenani oli matkustella enemmän Virossa viikonloppuisin ja loma-aikana. Myös erilaisissa tapahtumissa käyminen ja uusiin ihmisiin tutustuminen ovat jääneet vähemmälle, vaikka Tartto onkin tullut muuten tutuksi. Onneksi valitsin asua kimppakämpässä, sillä ainakin kotona on riittänyt seuraa vuoden ympäri. 

Kaikista eniten odotin pääseväni vetämään lapsille satutunteja, työpajoja ja kirjavinkkausta sekä vierailemaan kouluissa. Onneksi ne ovat lopulta toteutuneet syksyn aikana. Haluan työskennellä lasten ja nuorten kirjastonhoitajana, ja kaikki siihen liittyvä kokemus on hyödyllistä.

Instituutin harjoittelijan olisi hyvä olla oma-aloitteinen ja valmis rupatteluun. Kirjasto on aika pieni ja asiakkaita maltillisesti, mutta vakioasiakkaat tulevat mielellään juttelemaan, lukemaan lehtiä ja nopeasti hyvin tutuiksi. Juttelutaitoja tarvitaan myös keskustelupiirissä, jonka vetäminen on harjoittelijan vastuulla. 

Kuvaile oma täydellinen päivä

Olen työssäkäyvä, mutta tänään on vapaapäivä. Saan nukkua pitkään, herätä kissan purinaan ja nauttia kiireettömän aamupalan. Sitten luen, tunnin tai pari, kirjoitan hieman, ja illalla laitan ruokaa hyvässä seurassa. Täydellisenä päivänä ei ole kiirettä tai pakkoa tehdä mitään.

Suuret kiitokset, Veera! Lykkyä tykö!