Mika Keränen: Virheitä täytyy uskaltaa tehdä 

24. lokakuun 2019

Haastattelu: Mikä on paras keino popularisoida suomen kieltä? “Esimerkit ovat kaiken perusta”, kuuluu heti vastaus. “Pitää tutustuttaa hyviä ja kiinnostavia asioita, kuten Suomen Viron-instituutti tekeekin, ja luoda sitä kautta kiinnostusta maata ja kieltä kohtaan”, toteaa lastenkirjailija, kääntäjä ja kieltenopettaja Mika Keränen. Hänellä on aiheesta paljon sanottavanaan. 

Mika Keränen pelkäsi lapsena muumeja. Nykyään hän ei häpeä tunnustaa sitä. Kuva: Piret Kooli

Mika Keräsen syksy alkoi tänä vuonna hieman toisin. Hän ajaa nykyään aamuisin Jõgevalle opettaakseen peruskoulun oppilaille virolaista kirjallisuutta ja suomen kieltä. Pitkiin välimatkoihin tottuneelle suomalaiselle ei ole mikään ongelma ajaa päivittäin 100 km kiinnostavan työn vuoksi. Aiemmin hän on matkustanut pidempiäkin matkoja.

“Olen Virossa asunut aina Tartossa ja kun on tarpeen mennä kokouksiin, matkustan sinne minne on tarvis. Viro on Euroopan mittapuulla kuin Monaco – kaikki on lähellä”, sanoo hän hymyillen. Silmät kuitenkin ovat totiset, sillä hän on niin usein kohdannut kyselijöitä, jotka eivät lakkaa ihmettelemästä, miksi Tarton kaupunginkirjailijaksi nimetty mies haluaa työskennellä pienten paikkakuntien parissa.  “Niin, ihmiset ihmettelivät jälleen, miksi lähdin Jõgevalle. Mutta kysyn yleensä vastaan, että miksi en? Älykkäät ihmiset tulevat yhtä usein pieniltä paikkakunnilta kuin suurilta.”

Kirjailijana Keränen on kulkenut Virossa pitkin-poikin ja herättänyt monissa virolaisissa aiempaa suurempaa kiinnostusta Suomea ja suomen kieltä kohtaan. Hän on vuosien varrella puhunut kiinnostuneille niin kirjallisuudesta kuin jalkapallostakin ja opettanut suomea kouluissa ja avoimessa yliopistossa. 

Nyt hän on Jõgevan peruskoulussa osa-aikainen aineenopettaja. B-kielen suomen oppilaita on yhteensä 30: puolet kahdeksannesta ja puolet yhdeksännestä luokasta. Virolaista kirjallisuutta hän puolestaan opettaa esimerkiksi viidennelle luokalle. 

“Suurin tavoitteeni on saada lapset lukemaan. Siis lukemaan ääneen kuuluvasti ja ilmeikkäästi”, Keränen täsmentää. Hän tunnustaa, että tehtävä on vaikeampi kuin vaikuttaa. “Toiveena on, että kun pyytää oppilaan luokan eteen lukemaan ääneen katkelman, niin sitä ei piipitettäisi.”

Hiljaisuuden hoitomuodoksi Keränen määräsi oppilaille lukemislääkekuurin: joka päivä pitää lukea ääneen minuutin ajan! Kuuntelijana voi olla niin isoäiti, sisko kuin kilpikonnakin. “Olkoon vaikka mielikuvitushahmo”, tähdentää opettaja tehtävää ja uskoo, että pian sen merkityksen ymmärtävät myös oppilaat itse.

Keränen mainitsee idean olevan Suomesta. “Suomalaisilla on lukuvartti, mutta epäilin ettei kotona ole tarpeen kuunnella tämänkaltaista ääneenlukemista niin pitkään, joten lyhensin ajan minuuttiin. Jos lapset kuitenkin haluavat lukea pidempään, voi lukea vaikka lemmikeille. Oleellista on, että luetaan selkeällä äänellä kuten radiolähetyksessä, ja jos lukee lauseen vääriin, se toistetaan. Ja tietenkin ilmeikkäästi, kuinkas muutenkaan!”

Pitkäaikaisena jalkapallovalmentajana Keränen uskoo, että esimerkki on paras opettaja. “Oleellista on myös rohkeus tehdä virheitä. Olen ylpeä siitä, että teen virheitä ja uskallan myös tunnustaa sen. Mutta virolaiset pyrkivät täydellisyyteen. Päiväkodista lähtien pelätään kaikkein eniten erehdyksiä. Pääasia onkin tehdä virheitä; jos niitä ei tee, jää paljon kokematta”, toteaa neljännesvuosisadan Viroa kotinaan pitänyt suomalainen. Myös kielten oppimisessa ei ole virheistä päästy, ja parempi niin, sillä vaikeuksien kautta tapahtuu kehitys. Mutta huolimattomuusvirheet ovat kiellettyjä. 

Miten suomen kieltä sitten opetetaan ja samalla herätetään nuorten keskuudessa positiivista kiinnostusta lähinaapurin kulttuuria ja elämäntapaa kohtaan? 

“Jõgevalla aloitimme esimerkiksi musiikin kautta. Kyselin nuorilta, millaisia suomalaisia artisteja he tuntevat ja kuuntelevat. Selvisi että Cheek ja Robin olivat hyvinkin tuttuja. Ja kun selvisi, että yhden nuorukaisen nimi oli Alvar, pyysin häntä tutkimaan kuka on hänen kaimansa Alvar Aalto. Seuraavalla tunnilla oppilas teki oppilas aiheesta lyhyen yhteenvedon”, kuvailee Mika Keränen oppilaidensa tehtäviä. 

Kiinnostusta Suomea kohtaan voi herätellä vaikka jääkiekon ja Mörön kautta. Kuva: Piret Kooli

Kotitehtäväksi on tullut esimerkiksi selvittää Matti Nykäsen elämäntarinaa sekä tutustua hänen kuuluisimpiin sitaatteihinsa. “Tunneillani on internetin käyttäminen pakollista, kuten tiedonhakutaidotkin”, Keränen nauraa. Hän kuitenkin vakavoituu todetessaan, että ääntämisestä ei tule tinkiä. “Kaikkien oppilaiden tulee ääntää suomalaiset sanat ja nimet oikein. Muuten huomautan asiasta. Ja kun urheiluselostajat taivuttavat suomalaiset nimet väärin, huomautan siitäkin. En ole täällä 25 elettyäni kohdannut vielä yhtään kommentaattoria, joka osaisi nämä”, arvostelee opettaja tavallista huolimattomuusvirhettä. 

Jõgevan koulun järjestyssäännöt ohjaavat teitittelemään. Mika Keräselle se on itselleenkin mieluista, sillä sellainen kohteliaisuus on omiaan myös suomalaiselle. “Niillä virolaisilla, jotka ajattelevat suomalaisten sinuttelevan, on opittavaa. Käykää Suomessa ja kuunnelkaa korvat höröllä, miten puhutaan. Olen ollut asiasta usein hiljaa, vaikka tiedän olevani oikeassa. Suomalainen teitittelee ja oikeastaan usein. Esimerkiksi korkeatasoissa ravintoloissa kenellekään ei tule mieleen sinutella. Ketä tahansa ei voi sinutella, vaan kohteliaisuus ennen kaikkea”, lausuu hän ja kiittää huomiosta. 

Haastattelijana Piret Kooli