Ahvenanmaa on Itämeressä sijaitseva, yli 8000 saaresta koostuva saaristo, joka muodostaa Ahvenanmaan maakunnan. Maakunnan väestö on ruotsinkielistä ja ainoa virallinen kieli onkin ruotsi. Maakunta kuuluu Suomeen, lukuun ottamatta osaa Märketin saaresta jossa kulkee Suomen ja Ruotsin raja, ja on hallinnoltaan autonominen. Ahvenanmaalla on oma lainsäädäntö ja kotiseutuoikeus sekä omat postimerkit. Suomenruotsalainen kevät -tapahtumasarjan merkeissä otimme yhteyttä “Minu Ahvenamaa” -kirjan kirjoittajaan Janne Kütimaahan. Häntä haastatteli Suomen Viron-instituutissa työskentelevä Svenska Kulturfondenin harjoittelija Theo Levlin. 
Olet asunut jo pitkään Ahvenanmaalla. Kerro vähän siitä!
Ahvenanmaalla asuminen on kaikille taatusti erilaista. Siellä asuu ihmisiä monenlaisine taustoine ja edellytyksineen.
Ahvenanmaalla asuminen edellyttää tietynlaista sopeutumista muun maailman suhteen. Vaikka laiva- ja lentoyhteydet ovat oikein hyvät, voi esimerkiksi odottamaton myrsky aiheuttaa sen, ettei ihminen pääse kotiin Ahvenanmaalle moneen päivään, vaan pääsee laivalla ainoastaan Helsingistä tai Tallinnasta Tukholmaan tai takaisin. Syynä tähän on se, ettei laivat voi rantautua myrskyssä Ahvenanmaalle. Tämä on yksi esimerkki monista vastaavista asioista.
Ahvenanmaan pienuus on sympaattista ja luo kotiseutuhenkeä. “Kaikki tuntevat kaikki” – ympäristö luo turvallisuutta, joka puuttuu suuremmilta paikoilta puuttuu. Ihmiset ovat paljolti sukulaisia ja tuttavia keskenään, minkä vuoksi voi esimerkiksi kauppareissusta tulla paljon aiottua pidempi.
Ahvenanmaa pitää hyvin huolta ympäristöstään. Sen tähden on roskien lajitteleminen ja meren puhtaanapitäminen hyvin oleellisia. Samalla arvostetaan omia ahvenanmaalaisia juuria.
Vaikka Ahvenanmaa on pieni, on siellä kaikkea mitä tarvitsee. Voi asua “maalla” ja työskennellä pääkaupungissa, eikä etäisyys ole yli kymmentä kilometriä. Ahvenanmaalla onkin ainoastaan yksi kaupunki, pääkaupunki Maarianhamina. Kaikki muu on oikeastaan maaseutua. Lapsiperheiltä jää Ahvenanmaalla asuessa (ainakin Maarianhaminassa tai sen läheisyydessä) pois sukkulointi harjoitusten ja kaupungin välillä. Kaikki on helposti saatavilla pienellä alueella.
He, jotka asuvat saaristossa (pikkusaarilla), ovat onnekkaita, jos heillä on mahdollisuus työskennellä paikallisissa työpaikoissa tai tehdä etätyötä. Usein he käyvätkin laivoilla tai suurimmilla saarilla eli “Ahvenanmantereella”.
Miten ahvenanmaalaiset identifioivat itsensä? Millaisia teemoja he nostavat esiin itsestään käydystä keskustelusta?
Ahvenanmaalaisten identiteetti on hyvin vahva. He eivät ole suomalaisia eivätkä ruotsalaisia, vaikka molemmilla mailla on ollut ajan kuluessa suuri merkitys. Sen voi nähdä maakunnan alueella liikkuessa ja esimerkiksi vanhoja rakennuksia korjatessa. Koska Ruotsi on maantieteellisesti lähempänä Ahvenanmaata kuin Suomi ja kielikin on siellä ahvenanmaalaisille tuttu ruotsi, käydään enimmäkseen Ruotsissa kauppareissuilla. Monelta osin sukulaiset, ystävät ja tuttavat ovat muuttaneet juuri Ruotsiin. Yleisesti ollaan kuitenkin tyytyväisiä, että ollaan osa Suomen valtiota.
Ahvenanmaalaisten identiteetti on hyvin omaperäinen. Oleellista osaa näyttelevät meri, kalliot, saaret, vene, kalastus, kesäasumukset, marjametsät, sukulaisten ja ystävien kanssa ateriointi sekä toistensa auttaminen. Omasta pienestä “valtiosta” ollaan ylpeitä, iloisia ja kiitollisia, kuten myös lipusta sekä alueen demilitarisoinnista. Eräänlainen rauhansaari jossain mielessä voisi olla yksi Ahvenanmaata luonnehtivista kuvailuista. Se ei tarkoita sitä, että sieltä puuttuisi kaikki paha, mitä muualla maailmassa on. Ahvenanmaallakin tulee vastaan kaikenlaista.
Millaiseksi kuvailisit Ahvenanmaan tulevaisuutta? Millaisia muutoksia uusi sukupolvi tuo mukanaan?
Uskon että Ahvenanmaalla on täytettävänä oleellinen rooli Itämeren maidenvälisessä yhteistyössä. Ympäristötietoisuus on Ahvenanmaalla hyvin korkeatasoista ja siten maakunnan eräänlainen lippulaiva on ympäristöystävällisten teemojen tutkiminen. Ahvenanmaalla on paljon kokemusta luonnonsuojelusta ja luonnonvarojen säästämisestä. Uskon, että saarilla voisi olla tulevaisuudessa maita yhdistävä rooli. Maantieteellisesti alue sijaitsee lähes Pohjoismaiden “napana” keskellä merta. Tänne on pääsy osittain vaikeutunut ja jostain kohdasta pääsee muita helpommin.
Jo nykyinen sukupolvi muuttaa saaristoa innovatiivisten ideoiden henkiinherättämisen kautta. Monet perheet valitsevat asuinpaikakseen nimenomaan saariston – myös Ruotsista ja Suomesta on muuttanut maakuntaan niin perheitä kuin yksinasuviakin Ahvenanmaan pikkusaarille. Tästä esimerkkinä Kökarin saaren kauppiaan perhe, jotka muuttivat tuntemattomalle saarelle Lohjalta, tai toinen perhe, joka muutti samaiselle saarelle useita sukupolvia käsittävän perheensä kanssa. Joka perhe tuo saarille mukanaan omat aiemmat kokemuksensa, kiinnostuksenkohteensa ja osaamisensa. Kun pienen yhteiskunnan viehätys on siinä, että jokaisen ääni on merkittävä, saavat myös kaikki muualta tulleet kokemukset ja osaamiset mahdollisuuden sulautua uudeksi ja entistä paremmaksi kokonaisuudeksi. Kaikki voittavat.
Seuraa meitä myös sosiaalisessa mediassa: FB, Twitter, Instagram #SoomerootsiKevad
Suomenruotsalaista kevättä toteuttaa Svenska Kulturfonden.