Jo suomen kielen opinnot aloittaessani päätin, että tulisin asumaan opintojeni aikana jonkin aikaa Virossa.
Kirjaston sisäänkäynti. Kuva: Ave Anniste
Innostukseeni oli monia syitä. Viron kieli teki minuun lähtemättömän vaikutuksen jo pakollisella alkeiskurssilla. Suomalaiselle vironopiskelijalle hilpeyttä herättäviä sanoja ovat esimerkiksi korjada, riisuda tai karastusjook (suom. poimia, haravoida, virvoitusjuoma). Kielen lisäksi olin kiinnostunut Viron lähihistoriasta ja siitä, miten erilainen – mutta kuitenkin samanlainen – Suomen ja Viron asema maailmanpolitiikassa on. Toisaalta halusin päästä näkemään käytännössä, millaista olisi elää maassa, jonka asukkaille Suomi on muutakin kuin PISA-tulokset ja Kimi Räikkönen.
Kun sitten sain tietää opetushallituksen rahoittamasta Edufi-harjoittelusta ja Tartossa sijaitsevasta suomalaisesta kirjastosta, tartuin tilaisuuteen epäröimättä.
Harjoittelu Suomen Viron-instituutin kirjastossa Tartossa kestää 10 kuukautta. Kirjastossa työnkuvan keskiössä on tietenkin itse kirjastotyö eli aineiston lainaus ja palautus. Työ on pitkälti asiakaspalvelua: kävijöiden kanssa tulee juteltua kirjallisuuden lisäksi myös arkisista asioista ja päivän uutisista. Lisäksi harjoittelijan työtehtäviin kuuluu aineiston päivittäminen ja järjestely sekä kaikenlaiset hallinnolliset tehtävät. Harjoittelijan vastuulla on myös kaksi kertaa kuussa järjestettävä suomi–viro-keskustelupiiri.
Keskustelupiiri
Inspiraatiota kirjallisuus- ja kulttuuritapahtumista
Ehdottomasti parasta kirjastossa työskentelyssä on ollut kirjallisuus- ja muiden kulttuuritapahtumien järjestämisessä auttaminen ja niihin osallistuminen. Tänä vuonna Tartossa ovat vierailleet esimerkiksi kirjailijat Juha Hurme ja Eveliina Talvitie. Olenkin oppinut paljon suomalaisesta kirjallisuusmaailmasta. Toinen työ, josta olen pitänyt paljon, on kotisivuillamme julkaistavien vironkielisten tekstien kääntäminen suomeksi.
Erikseen on mainittava ne hetket, kun kirjastoon tulee uusia kirjoja. Ne saavat tavallisen työpäivän tuntumaan ihan joululta!
Harjoittelija on myös kulttuuridiplomaatti
Instituutissa työskentely on oikeastaan kulttuuridiplomatiaa eli Suomen ja Viron välisen kulttuuriyhteistyön kehittämistä. Kirjastossa käy paljon sellaisia virolaisia, jotka ovat asuneet Suomessa tai joilla on tuttuja Suomessa. Heille instituutti on merkittävä keino kulttuurisiteen ylläpitämisessä Suomeen. Tämä on tullut harjoittelijan työssä erityisesti esiin keskustelupiirissä.
Haastena vironkieliset nimet
Vaikeinta harjoittelussa on ollut aineiston luettelointi. Se on pikkutarkkaa työtä, jossa jokaisella merkillä on oma tehtävänsä. Olen oppinut valtavasti ja saanut ongelmatilanteissa aina apua Tarton yliopiston kirjaston auttavaiselta virkailijalta. Toinen haaste ovat vironkieliset nimet: lyhyet, pitkät ja ylipitkät äänteet sekä soinnilliset ja soinnittomat konsonantit menevät välillä vieläkin päässäni auttamattomasti sekaisin. Varminta onkin pyytää asiakasta näyttämään henkilökortti.
Harjoittelu on vahvistanut haavettani toimia kaunokirjallisuuteen tai suomen kielen opettamiseen liittyvissä tehtävissä myös tulevaisuudessa. Parasta olisi, jos saisin vielä palata myös Viroon. Tartto on kerrassaan hurmaava kaupunki, jota minulle varmasti tulee ikävä.
Frida Ahonen
