Kuulin ensimmäisen kerran sanan Eesti, kun olin 3-vuotias. Isäni sai silloin kirjeenvaihtokaverin Tartosta. Tuosta kirjeenvaihdosta alkoi oma elinikäinen ystävyyteni ja matkani Viroon.
Kävin Virossa ensimmäisen kerran 1970-luvulla – tuolloin syntyi ystävyyksiä, jotka ovat voimissaan yhä tänä päivänä. Uudessakaupungissa oli yleisesti tiedossa perheemme Viro-harrastus – meillä yöpyi ja vieraili tuttuja ja tuntemattomia virolaisvieraita. Nuorena opettajana opetin oppilailleni ja lapsikuorolleni virolaislauluja, kävin myös kaikkien luokkieni sekä lapsikuoroni kanssa leirikoulussa ja vierailulla Saarenmaalla.
Minusta tuli rehtori ja aloin opiskella viron kieltä oman työni ohella hieman ennen kuin aloin tehdä tutkimustani virolaislasten kansallisesta identeetistä ja minäkuvasta. Väittelin Turun yliopistossa vuonna 2003. Seuraavana vuonna hain Suomen Viron-instituutin johtajaksi ja ilokseni tulinkin valituksi, siirryin opetushallinnon tehtävistä kulttuurin pariin. Asuin Virossa vuodet 2004-2009 – näinä vuosina sukelsin syvälle Viron kulttuurielämään. Samanaikaisesti olin mukana perustamassa Suomeen kulttuuri- ja tiedeinstituuttien yhdistystä, verkosto oli olemassa, mutta hallinto puuttui.
Palatessani Suomeen, työskentelin hetken Vuojoen kartanossa opiskellen samalla kulttuurituotantoa käytännössä. Olin palaamassa opetushallinnon pariin, kun sain kolme merkittävää puhelinsoittoa, joissa minua pyydettiin hakemaan Tuglas-seuran toiminnanjohtajan paikkaa. Vuonna 2013 aloitin työt Tuglas-seuran toiminnanjohtajana ja palasin aktiivisesti Suomen ja Viron väliselle kulttuurisillalle, jossa olen työskennellyt kohta 13 vuotta. Vuosien varrella olen ollut mukana perustamassa Suomalais-virolaista kulttuurisäätiötä, joka tänä vuonna juhlii 10-vuotista taivaltaan. Olen toiminut säätiön toimitusjohtajana sen perustamisesta alkaen.
Suomen-Viron instituutin hallituksessa olen nyt toista kertaa. Itse koin aikoinaan erittäin tärkeäksi, että säätiön hallituksessa oli Seppo Zetterberg, säätiön entinen toiminnanjohtaja, joka tunsi säätiön toimintaa sisältäpäin. On suuri ilo ja kunnia saada olla mukana instituutin hallinnossa tukemassa sen toimintaa. Suomen Viron-instituutin toiminta Virossa on kuin kukka, työntekijöiden ja hallinnon tehtävä on yhdessä antaa sille ne ravintoaineet, jotka se tarvitsee kukoistaakseen.