Suomen Viron-instituutin perustamisaika on itse asiassa suhteellinen. Voimme puhua vuodesta 1989, jolloin Viron itsenäistymishaaveet saivat suomalaiset perustamaan Viroon suomalaisen kulttuurikeskuksen. Keskus kokosi yhteen Suomen kulttuurin ystäviä sekä tietoa kulttuurista ja uudesta kirjallisuudesta. Vironpuoleinen aktiivi ja yhteistyökumppani oli Piret Saluri, joka Suomen kirjallisuuden virontajana tunnettiin molemmin puolen lahtea.
Vuonna 1991 instituutti sai Suomen Viron-instituutin nimen, kun johtajaksi määrättiin Mart Ummelas. Hänellä oli tietoa ja kokemusta Suomen politiikasta, kulttuurista ja yhteiskunnasta sekä kulttuurityön johtamisesta ja hän hallitsi erinomaisesti suomen kielen. Perustamisjuhla pidettiin Estonia-teatterissa. Tie Suomalaiselle kulttuurille Viroon oli nyt entistä enemmän auki. Suomessa puolestaan oli jo vuosia toiminut Tuglas-seura, ja Suomen Viron-instituutti kehittyi Tuglas-seuran ohjaavan, suuntaa antavan ja myös kontrolloivan siiven alle kuin sisaryhtiö.
Virossa avattu instituutti ei vielä siinä vaiheessa täyttänyt kaikkia vaatimuksia, joita toisille Suomen kulttuuri-instituuteille ympäri maailmaa oli asetettu. Suomessa oli kuitenkin päätetty, että instituutista piti tuleman toisten instituuttien veroinen kulttuurivälittäjä. Siitä olemme suuressa kiitollisuudenvelassa yhdelle tuon ajan valtiomiehelle, nyt jo keskuudestamme poistuneelle Kalervo Siikalalle, unohtamatta myöskään arvostettua ja innostunutta estofiiliä Eva Lilleä. Niinpä Virossa onkin vuodesta 1994 ollut kahdessa kaupungissa instituutti, joka toimii samojen periaatteiden pohjalta kuin toiset Suomen instituutit maailmalla. Molemmissa kaupungeissa instituuttien pesäpaikka on lähellä kirjallisuutta – Tallinnassa Kirjailijaliiton talossa ja Tartossa Kirjailijaliiton talossa vuoteen 2012 saakka ja vuoden 2013 alusta Yliopiston kirjakaupan vanhoissa tiloissa.
Virolla ja virolaisilla on erityinen suhde Suomeen. Verrattiinpa mihin tahansa maahan tai kansaan, ovat Viron ja Suomen väliset kulttuurisuhteet todella omaperäiset. Meillähän on yhteisiä kirjailijoitakin, mikä on melko harvinaista. Kielisukulaisuutemme helpottaa keskinäistä ymmärrystä ja maantieteellinen läheisyys mahdollistaa kulttuurihenkilöiden ja esiintyjien vierailut melko pienin ponnistuksin. Kahden vuosikymmenen kuluessa melkein kaikki Finlandia-palkitut suomalaiskirjailijat ovat käyneet Virossa, kuten monet muut tunnetut ja vähemmän tunnetut henkilöt. Olemme auttaneet tuomaan Viroon nimekkäiden säveltäjien musiikkia ja tulkitsijoiden esityksiä, olemme järjestäneet lukuisia näyttelyitä, välittäneet teatteriesityksiä ja järjestäneet seminaareja, konferensseja ja symposiumeja mitä erilaisimmista teemoista. Olemme tuoneet yhteen samalla alalla työskenteleviä virolaisia ja suomalaisia, olemme vieneet suomalaista kulttuuria Viron kaukaisimpiinkin kolkkiin. Olemme tarjonneet täydennyskoulutusta sadoille suomen kielen opettajille ja vieneet suomalaisuuden ideaa kymmeniin kouluihin Virossa. Uskallamme väittää, että olemme tehneet suomalaisesta kulttuurista tutumpaa tuhansille ihmisille Virossa ja saaneet sadat ihmiset rakastamaan sitä.
Elämä ympärillämme on jatkuvassa muutostilassa, ja uudet tuulet puhaltavat myös Suomen Viron-instituutissa. Meille on aina ollut luontevaa kulkea yhtä matkaa ajan kanssa ja tuoda Viroon tuoreimpia ajatuksia ja saavutuksia Suomen kulttuurista ja yhteiskunnasta. Kahdenkymmenen vuoden aikana meillä on ollut useita johtajia ja paljon työntekijöitä. Jo mainittujen lisäksi ajattelemme lämmöllä Päivi Tommilaa ja Matti Mäenpäätä, Kristjan Schlottea, Seppo Suhosta ja Paula Sajavaaraa, Seppo Zetterbergiä, Juhani Salokannelta ja Martti Turtolaa, Pertti Pyhtilää ja Jaana Vasamaa, Tuija Kokkosta ja Milena Salosta sekä useita toisia, jotka ovat työskennelleet instituutissamme tai suorittaneet meillä harjoittelunsa. Yhtä suuri kiitos kuuluu tietysti esiintyjille ja niille eri alojen suomalaisille, jotka eivät tavallisesti ole pyytäneet edes palkkiota työstään, sillä ovat tunteneet, että on kunnia ja velvollisuus vierailla Virossa. Kiitämme myös kaikkia yhteistyökumppaneita ja tukijoitamme Suomessa, Virossa ja kauempanakin.
20 vuotta on pitkä aika. Sinä aikana Viron kulttuurimaasto on muuttunut valtavasti, joka puolelle maata on rakennettu suuria ja pieniä kulttuurikeskuksia ja tilalle on varttunut uusi sukupolvi, jolla on oma tuore ja innovatiivinen näkemyksensä kulttuurista. Uutuudet ja innovatiivisuus eivät kuitenkaan synny tyhjästä; eivät vaikka vanha haluttaisiin kieltää, sillä täytyyhän olla se, minkä kieltää. Valmiilta pohjalta on helpompi jatkaa eteenpäin, ja miksei myös tavoitella korkeammalle.
Suomen Viron-instituutti on kaksikymmentä vuotta ollut toisaalta pysyvien arvojen kantajana, toisaalta avoimena ja uteliaana uudelle ja kiehtovalle. Auttanut nähdä Viron ja Suomen kulttuurisuhteet laajemmin, samalla ihmisen korkeudelta. Ollut tiennäyttäjänä ja tukijana. Suomalaisen kulttuurin vieraanvarainen koti Virossa.
Maimu Berg
Suomen Viron-instituutti
kulttuurisihteeri vuosina 1991 – 2012