Hannele Valkeeniemen johdatus syyskuun uutiskirjeellee.
Kulttuuri on taidetta ja tiedettä, tapahtumia, kultturiperintöä – mutta viime kädessä se on tapamme olla olemassa. Eli kulttuuri kertoo, keitä me olemme, mitkä ovat arvomme ja tapamme kohdata toiset. Mutta mitä jos ei saa se, joka on. Pienet kansat, joilla ei ole omaa valtiota tai muita vallan merkkejä, eivät pysty olemaan olemassa kuin kulttuurinsa kautta. Jos sekin menee, ei jää jäljelle kuin tyhjä kuori. Virolaiset jäivät kulttuurissa eloon myös miehitysaikana. Inkerinsuomalaisille kävi huonommin.
Lada Suomenrinne. Maa tagasi mask #12. KUMUn taidemuseo
Kulttuuri ilmaisee perintöä ja jatkuvuutta, se on turvapaikka ja koti, se on vapautta kuvitella tulevaa ja etsiä merkityksiä. Jos omaa kulttuuriaan ei saa näyttää, sielu jää kodittomaksi. Tämä ajatus nousee esille Merle Karusoon inkerinsuomalaisten juuria koskevassa ”Kes ma olen” -dokumenttiteatterissa. Sama kysymys nousee esille myös KUMUn taidemuseon uudessa saamelaisnäyttelyssä. Jos joku määrittelee sinut, et ole vapaa. Oikeus itse määritellä itsensä on vapauden edellytys. Saamelaiset ovat joutuneet alistumaan valtakunnanvoimien määriteltäväksi, ja siten toisen luokan ihmisiksi. Oma taide on keino itse kertoa oma tarinansa, siksi uusi saamelaisnäyttely on tärkeä.
Myös Tove Janssonin koko tuotannon ydinajatus liittyy oikeuteen olla oma itsensä ja oikeuteen elää rauhassa. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta ei ole. Kiek in de Kökin viimeinen keskusteluilta tuokin meidät pohtimaan tätä ydinkysymystä keskiviikkona 23.9.2026 rakastettujen kirjailijoiden Leelo Tunglalin ja Veronika Kivisillan kanssa.
Kulttuurin voi valjastaa propagandan välineeksi. Mutta vain vapaa kulttuuri antaa meille tilaisuuden kertoa keitä olemme.
