Teksti: Hannele Valkeeniemi
Miten paljon voikaan kuvalla kertoa? Miten syvästi tunteita voikaan koskettaa taiteella? Tämä tulee jälleen konkreettisesti todistettua Tallinnassa esillä olevassa Juhan Kuusi Dokfoto keskuksen näyttelyssä ”Ingerlaste peitetud lood”.
Olemme suorastaan hämmästyneet, miten monenlaisia näkökulmia yhdestä ainoasta valokuvanäyttelystä voi saada. Päällimmäinen on inkerinsuomalaisten kätketyt tarinat. Miten on pitänyt varjella omia juuriaan, unohtaa äidinkieli, peittää identiteetti.
Samalla näyttely on kertomus siitä, millainen on brutaali kansan hävittäminen. Se on valitettavan universaalia todellisuutta. Miten se on tehty ennen, miten se tehdään nyt.
Näyttely avaa oven myös pohtia identiteettiä, joka rakentuu monesta kerroksesta. Ihmiset ovat monijuurisia, asuneetkin usein monissa maissa. Kuka ”minä” silloin on?
Näytelystä kumpuavia teemoja käsitellään opastetuilla kierroksilla ja keskustelutilaisuuksissa. Yhden aiheena oli enemmistön katse vähemmistöön. Kykeneekö enemmistö koskaan ymmärtämään omaa valta-asemaansa, näkemään itsensä pienemmän ja heikommin silmin. Entä mikä on alkuperäiskansojen paikka – ovatko ne romanttisia ja myyttisiä menneitä paratiiseja, onko niillä lupa muuttua ajassa?
Näyttelystä avautuu näkökulma myös taidevalokuvaan. Miten luoda niin luottamuksellinen suhde, että ihminen antaa kuvaajan tulla lähelle, paljastaa tälle itsensä. Kuinka paljon työtä edellyttää, että kaikki on tismalleen oikein sen alle sekunnin kestävän hetken, jolloin kamera laukaistaan.
Kuvat ja niiden tarinat voivat myös vahvistaa itsetuntoa ja itsensä tuntemusta. Eräs näyttelyssä käynyt henkilö kirjoitti: ”Esimest kord elus tundsin uhkust selle üle, et olen ingerisoomlane. “ Mikä voima kuvalla voikaan siis olla!
Näyttely sai jatkoaikaa huhtikuun lopulle asti. Käykää inspiroitumassa, löytämässä uusia näkökulmia peitetyistä tarinoista. Taiteen ja kulttuurin voima on enemmän kuin tuhat sanaa.
Hannele Valkeeniemi, Annika Haas, Lauri Randla, Ann Mirjam Vaikla ja Toomas Järvet 26.2.2025
