Suomen tunnetuimpia nykytaiteilijoita Kristian Krokfors avaa ainoan yksityisnäyttelynsä vuonna 2024 Poptaiteen maailmanmuseo PoCo-ssa.

Kristian Krokforsin tuotannossa on aiheita, joita taiteilija on tarkastellut läpi koko uransa. Yksi tyypillisimpiä motiiveja on ollut teltta eri muodoissaan. Toisinaan teltta näyttäytyy massiivisena, suurta sirkustelttaa muistuttavana, kuten teoksissa Teltta (1983) ja Vaalea teltta (2014), toisinaan taas kepeänä, suorastaan huteranoloisena kesäjuhlien suojakyhäelmänä, kuten teoksessa Sinivalkoinen teltta (2013). Osa teltoista on maalattu hillityin sävyin, osa taas hyvinkin räikein värein.

Teltan ilmiselvä funktio on tarjota suojaa vallitsevilta sääolosuhteilta, mutta teltalla on myös kulttuuriset merkityskerrostumansa. Esimerkiksi sirkusteltta kätkee sisäänsä oman rinnakkaistodellisuutensa, jossa arkiset lainalaisuudet eivät enää pädekään. Siinä mielessä sirkus toimii kuin taideteos, että se heijastaa todellisuutta ikään kuin vääristyneen peilin avulla ja auttaa paljastamaan niitä eroavaisuuksia, joiden myötä merkitykset muodostuvat. Arki ja juhla, järjestys ja kaaos, sekä valo ja varjo ovat muutamia esimerkkejä vastakohtapareista, jotka muodostavat keskeisen osan niin sirkuksen kuin Kristian Krokforsin telttateosten tematiikkaa.

Edellisten lisäksi nostaisin esiin vielä yhden vastakohtaparin, joka on läsnä Krokforsin teltta-aiheissa: suoja ja alttius. Tämä korostuu teossarjassa, jonka nimikin on johdattelevasti Suoja (2013). Ironisilta nyansseilta ei voi välttyä, kun katsoo näitä muutamien ohuiden kepakkojen varaan pystytettyjä rakennelmia. Huteruuden vaikutelmaa korostaa entisestään telttojen valtava koko, joka aiheuttaa katsojassa huimausta suhteutuessaan taustamaiseman avaraan äärettömyyteen. Suoja-teosten kirkkain värein koristellut teltat eivät tuo mieleen turvapaikkaa kesäisten juhlapäivien sadekuuroilta, vaan pikemminkin metafyysisten painajaisten eksistentiaalisen yksinäisyyden.

Kristian Krokforsin taiteellinen metodi vaikuttaisi olevan yritys tehdä vaikeasti haltuun otettava todellisuus helpommin ymmärrettäväksi. Taiteilija on tämän itsekin todennut. Kun todellisuutta tarkastelee valikoitujen kohteiden avulla ja omistaa uransa tälle havainnoinnille, tulee samalla tehneeksi kiinnostavia tutkielmia maalauksen sisäisistä lainalaisuuksista. Värien vuorovaikutus ja valon leikki eri muodoilla ovat keskeisiä kohteita tässä hartaassa paneutumisessa, sommittelusta puhumattakaan. Pitkäjänteinen taiteellinen tutkimustyö nostaa kohteensa esiin ainutkertaisina, mutta samalla universaaleina.

Tomi Moisio, FT, taidehistorioitsija

Kristian Krokfors, Telk (2013)